Näin tehtiin Jouko vailla tulevaisuutta

Harri Korkiakoski ja Jani Alaluusua pääsivät elokuvanteon makuun jo ala-aste ikäisinä. Iän varttuessa draama- ja dialogipainoitteiset elokuvat alkoivat kiinnostaa toimintaelokuvia enemmän. Erityisesti mustat komediat vetivät puoleensa, joten he halusivat tutkia onko heillä mitään sanottavaa syrjäytymisestä, melankoliasta tai saamattomuudesta. Ideointivaiheen jälkeen he päättivät haukata ison palan ja tehdä aiheesta pitkän elokuvan. Neljän vuoden taistelun jälkeen elokuva saatiin valmiiksi. Jouko vailla tulevaisuutta on tragikoominen kertomus nuoresta Joukosta, jonka elämä potkii pahasti päähän. Elokuva syntyi Korkiakosken ja Alaluusuan opiskelessa Lapin yliopiston audiovisuaalisen mediakulttuurin koulutuslinjalla.

Kelaamo esitti Harrille ja Janille kysymyksiä liittyen elokuvan tekoon.

Elokuva on tragikomiinen kuvaus nuoren Joukon elämästä. Kuinka henkilökohtainen tarina on?

Harri: Elokuvassa on pieniä tositapahtumiin perustuvia tilanteita, mutta se on kuitenkin täysin fiktiivinen teos. Se ei kuitenkaan ole realismia, vaan siihen sekoittuu eri genrejä. Tykkäänkin kutsua sitä genresekasotkuksi 😀 Halusimme tehdä elokuvan nuorina nuorista miehistä.

Jani: Tuli siinä elämänvaiheessa pyöriteltyä samoja teemoja mielessä, jotka heijastuivat sitten kässäriinkin. Työttömänä tuli kässäriä kirjoiteltua ja muutenkin elämä pelotti, mutta elokuvan tapahtumat eivät suinkaan ole kuin elokuvaa. Kirjoittaessa sai leikitellä ajatuksilla.

Jani ja Harri ja positiivinen asenne!

Mitä haluatte ensisijaisesti elokuvallanne sanoa?

Harri: Että vaikka joutuisi kuinka pohjalle, on aina jossain toivoa. Elokuvaa käytettiinkin opetusmateriaalina Eduro-säätiössä, joka tarjoaa kuntoutus-ja ohjauspalveluja heikossa työmarkkina-asemassa oleville ihmisille. Elokuvallamme ei siis suinkaan ole tarkoitus osoittaa sormella, että nyt olet syrjäytynyt ja masentunut surkimus, vaan juurikin tuottaa toivoa ja ymmärrystä sellaisiin elämän tilanteisiin. Huumori on hyvä keino käsitellä vaikeita asioita.

Jani: Vaikka ois kuinka surkeaa, niin välillä on niitä valoisiakin päiviä. Niitä kohti kannattee hakeutua.

Kuinka pitkään teitte elokuvaa, aina ideasta valmiiseen elokuvaan?

Kirjoitimme elokuvaa puolivuotta. Ensin keräsimme ideoita postnote lapuille, ja aloimme kirjoittamaan sitä välillä yhdessä ja välillä erikseen. Sitten luetutimme ystävillä ja yliopiston opettajilla mitä mieltä he ovat käsikirjoituksesta. Koko projekti kesti kokonaisuudessaan 4 vuotta. Kuvaukset kestivät aikalailla vähän päälle vuoden ja projekti oli jälkituotannossa kaksi vuotta. Valmistuminen venyi koska emme saaneet mistään äänimiksaajaa, kunnes löysimmekin oikean miehen asialle.

Oliko teillä budjettia elokuvalle?

Saimme Rovaniemen kaupungin Kulttuurilautakunnalta pienen summan. Paikalliset yritykset auttoivat lainaamalla kalustoa ja kuvaustiloja. Lapin yliopistolta saimme paljon ammattikalustoa kuvauksiin. Juoksevia kuluja makselimme omasta pussista ja iso osa tehtiin talkoohengellä. Loppupeleissä elokuvamme ei paljoa maksanut, mutta työtunteja oli valtavasti. Aivan suunnattomasti. Kun ei pysty maksamaan ihmisille niin paljon saa tehdä itse ruohonjuuristasolta lähtien.

Elokuvaaja opastaa näyttelijää missä saa liikkua ja missä ei.

Mikä elokuvaa tehdessä oli mielestänne haasteellisinta?

Aikatauluttaminen oli suurin haaste, sillä elokuvaa oli melkeinpä mahdotonta kuvata muutamassa kuukaudessa yhteen pötköön niin kuin ammattituotantoja. Jouduimme tasapainottelemaan talkoolaisten aikataulujen mukaan. Pystyimme kuvaamaan ainoastaan kun saimme kaikki tarpeelliset henkilöt yhtä aikaa paikalle. Ja kaikki tekivät elokuvaa rajoitetulla vapaa-ajallaan. Kyseisistä syistä kuvausajat olivat pitkiä ja elokuvan kuvaukset kestivät todella pitkän ajan jakson. Välillä projektin ylläpitäminen alkoi vuosien mittaan käydä raskaaksi. Tästä syystä pyrimme sijoittamaan kuvauspaikat ja tarinan mahdollisimman lähelle omaa kaupunkiamme, jotta ei syntyisi logistisia ongelmia. Teimme kuitenkin muutaman reissun Rovaniemeltä Kemijärvelle. Pyrimme pitämään kuvausporukan mahdollisimman pienenä ja haalimme isompiin kohtauksiin enemmän porukkaa. Isojen kohtausten hallinnointi oli itsessään oma haasteensa.

Sattuiko kuvausten aikaan hassuja kömmähdyksiä? Jokin joka on erityisesti jäänyt mieleen?

Muutaman kerran poliisit tulivat ihmettelemään mitä olemme tekemässä kun kuvasimme guerrilla tyylillä. Auton palaminen meinasi riistäytyä käsistä, sillä emme nähneet hetkeen mitään savuverhon keskeltä. Olimme vain muutaman kuvausvalon varassa yöllä pimeässä ja savu tukki kaiken valon lähteen. Olimme kuitenkin suurimmilta osin varautuneet kaikkeen, joten selvisimme kuvauksista yleensä kunnialla.Tuotannollisesti ei riistäytynyt niin pahasti kuin Apocalypse now.

Yökuvaukset menossa.

Mitä opitte tätä tuotantoa tehdessänne? Heikkouksia, vahvuuksia? Oppi/oppeja, joita aiotte huomioida tulevissa tuotannoissa.

Pitkän elokuvan tekeminen nollabudjetilla on todella uuvuttavaa. Rahaa joutuu kompensoimaan kovemmalla työllä, kekseliäisyydellä ja omalla henkisellä kestävyydellä. Mutta toisaalta kaiken sen läpi käyneenä henkiset voimavarat kasvoivat. Oppi paljon miten järjestää kuvauksia ja paljonko aikaa tietyt asiat vievät. Hektisissä ja pitkissä kuvauksissa joutui paljon soveltamaan, joten tilanteen hallitsemisesta opittiin paljon niin ohjaajina kuin tuottajinakin. Opittiin pitämään päät kylmänä vaikka kaikki näyttäisi romahtavan. Pidä aina hymy huulilla ja niele pelkosi. Näytä vain vahvuus niin porukka seuraa perässä.

Jumppasalissa tapahtuu!

Milloin elokuva julkaistaan yleisölle ja missä?

Elokuvalla on ollut jo työryhmän enskari, sekä myöhemmin julkinen näytös Rovaniemellä. Tulossa on vielä muutama näytös Rovaniemellä. Tulevaisuudessa pyrimme järjestämään pistenäytöksiä muuaellekin Suomeen pieniin teattereihin tai tapahtumiin.

Mitä seuraavaksi?

Harri: Itse valmistuin juuri ja tässä töitä lähden etsimään. Olen valmistanut lyhärin Antero Mukka ja terävä pensseli, jota nyt olen lähetellyt festareille. Tässä myös pyörittelen ideoita ja aion jatkossa tehdä pienempiä lyhytelokuvia, varmaankin apurahojen turvin. Kaikenlaisia projekteja on tulossa, saa nähdä mistä itsensä löytää.

Jani: Tavoite on valmistua tulevana vuonna koulusta. Lyhärini Kohti jäniksen vuotta toivottavasti vielä pääsee muutamille elokuvafestareille. Käsikirjoittajan ja ohjaajan hommia toivon mukaan pääsen tekemään. Kirjoittaminen ei vaadi resursseja. Sitä voi aina tehdä rahalla tai ilman.

Kiitos Harri ja Jani! Onnea ja menestystä tulevaan!

Linkit:

Jouko vailla tulevaisuutta -traileri
Jouku vailla tulevaisuutta Facebookissa

#joukovaillatulevaisuutta

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *