Rakkautta ja anarkiaa -festivaalin 2020 julistetaide
Julistetaide by Edith Hammar

Rakkautta & Anarkiaa -tärpit 2020

Elokuvasyksyn kohokohta koittaa jälleen, kun maamme suurin elokuvatapahtuma Rakkautta ja anarkiaa saapuu valaisemaan pääkaupungin pimeneviä iltoja. On tullut aika valita festivaalin ohjelmistosta Kelaamon tärpit vuosimallia 2020.

Queen & Slim (Melina Matsoukas, 2019)

Beyoncén kunnianhimoisten visuaalisten albumien ohjaajana mainetta niittänyt Melina Matsoukas luotaa esikoisfiktiollaan syvälle afroamerikkalaiseen sosiaaliseen todellisuuteen. Nuoren parin Tinder-treffit eskaloituvat yhteenottoon virkavallan kanssa, ja seuraa unohtumaton pakomatka läpi Etelävaltojen. Queen & Slim lupaa suuria tunteita, väkevää poliittista kannanottoa ja visionääristä, Black Lives Matter -tematiikalla tähän päivään tuotua Bonnie ja Clyde -versiointia. Elokuvamusiikit provokatiiviseen road-elokuvaan on säveltänyt Devonté Hynes, joka on Blood Orange -aliaksensa alla noussut kirjoissani tämän päivän kiinnostavimpien pop-artistien joukkoon. Ääniraita lupailee muutenkin suurta mustan musiikin juhlaa, jossa nykyräppärien äänet yhdistyvät jazzlegendojen torvien sointiin. Odotan kaunista kuvaa ja ennen kaikkea kuuluvaa, anteeksipyytelemätöntä mustaa ääntä.

K12, ei tekstitystä (englanninkielinen)

This is not a burial, it’s a resurrection (Lemohang Jeremiah Mosese, 2019)

Lesothon kuningaskunnan harvoista elokuvantekijöistä tunnetuin, Lemohang Jeremiah Mosese, tuo valkokankaille visuaalisesti henkeäsalpaavan kuvauksen satojen vuosien läpi kantaneesta kansanperinteestä, joka uhkaa jäädä modernisaation juoksujalkoihin. Tarina kerrotaan kuollutta poikaansa surevan leskiäidin näkökulmasta. This is not a burial..:in ainutlaatuinen elokuvallisuus perustuu kuitenkin henkilöhahmoja ja narratiivia ennemmin voimakkaan melankolisiin tunnelmiin ja meditatiivisen kauniisiin kuviin eteläisen Afrikan kyläyhteisöistä. Maailman merkittävimmiltä elokuvafestivaaleilta ylistystä kerännyttä elokuvaa on arvioissa luonnehdittu spirituaaliseksi matkaksi, eksistentiaaliseksi tutkielmaksi ja runollisen kameratyöskentelyn taidonnäytteeksi. On vaikea etukäteen edes kuvitella, millaisia maailmoja valkokankaalta saattaa sen aikana aueta.

K12, tekstitys englanniksi (sesothonkielinen)

Always Amber (Hannah Reinikainen, Lia Hietala, 2020)

Tärppini tämän vuoden R&A:n dokumenttitarjonnasta on Lia Hietalan ja Hannah Reinikaisen ohjaama non-binary -nuoren muotokuva Alltid Amber. Dokumentaristit seuraavat, kun 17-vuotias tukholmalaisnuori Amber kulkee psykiatriselta vastaanotolta toiseen selittämässä sukupuoliristiriitaansa terveydenhuollon portinvartijoille, jotta pääsisi aloittamaan sukupuolenkorjausprosessinsa. Elokuvan muoto rikkoo tavanomaisen seurantadokumentin rajoja, ja osa elokuvasta onkin Amberin itse kuvaamaa materiaalia. Lopputulos on ajankohtainen kuvaus sukupuolidysforiasta ja pohjoismaisen terveydenhuollon ongelmakohdista transhoitojen saatavuuteen liittyen, mutta ennen kaikkea se on omaehtoista, kuuluvaa ja sanavalmista queer-elokuvaa. Ruotsalaisen underground-rokkarin ShitKidin säveltämä soundtrack tuo elokuvan rytmiin varmasti punkahtavaa feelgoodia.

K12, tekstitys englanniksi (ruotsinkielinen)

Honey Boy (Alma Ha’rel, 2019)

Joka vuosi tahdon löytää itseni paikaltani palasina ainakin yhden R&A -näytöksen jäljiltä. Tänä vuonna ennakkosuosikkini tätä vuotuista perinnettä jatkamaan on Alma Ha’relin Honey Boy, joka perustuu performanssitaiteilijanakin ansioituneen Shia LaBeoufin omaelämäkerralliseen käsikirjoitukseen. LaBeouf kirjoitti käsikirjoituksen vieroitushoitoonsa kuuluvan terapian keinona käsitelläkseen traumaattista lapsuuttaan ja suhdettaan väkivaltaiseen isäänsä. LaBeoufin on petailtu tekevän elämänsä roolisuorituksen esittäessään omaa alkoholisoitunutta isäänsä. Äärimmäisen henkilökohtaiseen kertomukseen on ohjaajan kosketuksesta tarttunut ripaus surrealismia, ja lopputuloksena syntynyt elokuva vaikuttaa kaiken kuulemani perusteelta raa’alta, ravistelevalta, ristiriitaiselta ja kaikelta muulta kuin helpolta katselukokemukselta. Olen valmis menemään elokuviin mennäkseni rikki ja tulemaan taas ehjäksi.

K16, ei tekstitystä (englanninkielinen)

The Twentieth Century (Matthew Rankin, 2019)

Festivaalin outoilukiintiön syvää päätyä edustanee kanadalaisen Matthew Rankinin esikoispitkä The Twentieth Century. Kokeellinen elokuvantekijä on itselleni täysin uusi tuttavuus, mutta festarikatalogissa näkemäni still-kuvat herättivät heti kiinnostukseni. Värikylläisten kuvien takaa paljastui surrealistinen komedia, joka kertoo Kanadan 1900-luvun alkupuoliskolla vaikuttaneen pääministeri Mackenzie Kingin tarinan – tietenkin räikein historiallisin virhein ja fantasiaelementein värittyneenä. Isänmaanrakkaudelle ilkkuva elokuva palkittiin kotimaansa merkittävimmässä elokuvagaalassa parhaasta puvustuksesta, lavastuksesta ja hiustyyleistä, ja sen yliampuvan nostalgiahuuruinen visuaalisuus näyttää ainakin omaan silmääni varsin päräyttävältä. Ohjaaja itse kuvailee elokuvansa olevan “puoliksi kanadalainen perimätietotuokio ja puoliksi ayahuasca-trippi”. En tarkalleen tiedä mihin valmistautua, mutta tiedän että jokaiseen kunnon leffasyksyyn mahtuu ainakin yksi läpeensä kummallinen ja hyvin mahdollisesti mauttomuuden rajamailla operoiva puolitoistatuntinen.

K16, tekstitys englanniksi (englannin- ja ranskankielinen)

Kohti ääretöntä (Roy Andersson, 2019)

Ruotsalainen ohjaajaveteraani Roy Andersson on vanhempina vuosinaan tehnyt hienon uran hillittyjen, hallittujen ja kauttaaltaan omintakeisten tragikomedioiden parissa. Niiden rakenne vähät välittää klassisen elokuvakerronnan konventioista; irrallisten kohtausten muodostamasta kuvavirrasta syntyy sommitelmallinen merkitysten verkko, jossa arkinen kohtaa uskomattoman. Kohtaukset eivät välttämättä sijoitu keskenään samaan aikakauteen, tai edes samaan todellisuuteen, mutta Anderssonin välittömästi tunnistettavan tyylin ansiosta ne sitoutuvat yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Kamera seisoo harmaan huoneen seinustalla liikkumati ja seuraa sivusta kurjistuneiden henkilöhahmojen sympaattista kanssakäymistä. Lakonisen dialogin ja absurdin huumorin kautta käsitellään suuria, filosofisiakin aiheita – pohdittu on olevaa, elävää, tulevaa. Jos promomateriaaleihin käy luottaminen, pysyttelee ohjaajamaestro viimeisekseen huhutun elokuvansa kohdalla tyylillisesti kotikentällä, mutta kääntää katseensa kohti tuonpuoleista.

K12, tekstitys suomeksi (ruotsinkielinen)